Psykopaatti. Psyko. Mielipuoli. Sosiopaatti. APD. F60.2.
Ei-niin-rakkaalla lapsella on monta nimeä.
"Psykopaatti tunnistaa psykopaatin". Lause, jonka sisäistämisessä minulta ehti vierähtää puolet elämästäni. Asia, jonka hyväksymisessä minulta on kulunut toinen puoli.
Kuinka voisin hyväksyä itseni sellaisena, jollaista on hyljeksitty kautta aikain, koko yhteiskunnan voimin? Hyljeksitty ja pelätty.
Ymmärsin nopeasti, että hyväksyntää voin hakea lääkäriltä. Pieniä, helposti nieltäviä pillereitä ja elämän järjesteleminen mahdollisimman vähän stimuloivaksi. Katsoisin lääketokkuraisena televisioita syöden einesruokaa antaen muiden hoitaa ajattelemisen puolestani... ja paskat.
Ei. Minä en kasvanut hakeakseni hyväksyntää. Sen olen kuitenkin vuosien varrella oppinut kuinka kimuranttia normaalin kaduntallaajan on käsittää, mitä minun kaltaisen ihmisen, minun kaltaisen psykopaatin päässä oikeastaan liikkuu.
Hyväksyntää, hyljeksimistä, nautintoa ja pelkoa. Arkipäivän tunteita.. tai pikemminkin tunteiksi rinnastettavia reaktioita, joita olen vuosien varrella oppinut teeskentelemään.
Minun olisi helppoa olla seuraus. Heittäytyä nuoralta hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkon varmaan syleilyyn uskotellen itselleni olevani jonkin seurausta; tsernobylin laskeuman, tukalien lamavuosien, huonon lapsuusajan tai jonkin muun ulkopuolisen, epäonnekkaan tapahtuman seurausta. Mutta ei - en halua olla seuraus. Haluan olla syy.
Sunday, February 17, 2008
F60.2
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment